Tavoitteet kannattaa pitää maltillisina ja edetä vaiheittain tekemisessä siten, että retkistä jää hyvä maku suuhun pienillekin. Ensin lyhyitä kävelyitä/hiihtoja/pyöräilyitä lähimaisemissa, vähitellen pidempiä päiväretkiä ennen telttareissuja. Hyvin suositeltavaa on hankkia itse ennen lasten mukaan tuloa riittävä osaaminen ja kokemuspohja siten, että rutiinit ovat kohdallaan maastossa ja voi keskittyä siihen, että lapsen positiivinen tunnelma säilyy ja oma energia ei mene opetteluun.
Lapset voivat painella uskomattomia matkoja, kun sille päälle sattuvat. Meno on paljon kiinni tunnelmasta ja siksi sen vaalimiseen kannattaa panostaa ja pitää se mielessä koko ajan. Vaikka uhkaus, kiristys ja lahjonta on usein käytetty ja ehkä tehokaskin menetelmä, vain lahjonta on ainakin ulkoilmassa suositeltavaa, jotta lupaava ulkoilmailu ei tyssää alkuunsa. Mutta lahjontaa sitten senkin edestä eli aina pitää olla helposti saatavilla kuivahedelmää tai muuta herkkua. Vuorilla patikoidessa hämmästyttävänkin hyvin toimi korkeusmittariin sidottu herkkunappulatauko. Eli esim. 25 korkeusmetrin välein sai kuivahedelmää ja välillä nähtiin vuorijuoksua, jotta seuraava nappulatauko tulisi nopeammin.
Varusteet on syytä olla kohdallaan ja väärillä valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Sade ja tuuli tuntuvat lapsesta vähintään yhtä ikävältä kuin aikuisesta ja hyvällä hupulla varustettu takki on käyttökelpoinen monessa touhussa. Aika monen suomalaisen hiihtointo on tapettu lapsena tai nuorena lipsuvilla suksilla. Mikäli sukset vain sutivat ja ylisuuret monot hölskyvät, saattaa seuraavana päivänä olla vaikea motivoida ladulle ja ennen pitkää hiihto jää tyystin. Varusteissa ei siis kannata nuukailla, tori.fi:stä ja sporttidivareista löytyy kyllä säälliseen hintaan hyvä varusteita.
Aina on hyvä olla varasuunnitelma ja mieluummin useampi, jos asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla. Juniori ei jaksakaan kävellä oletetulla tavalla, sää voi muuttua surkeaksi, joku tulla kipeäksi jne.
Last-but-not-least: jos toivotte saavanne lapsesta reissukaverin niin ottakaa reissuillenne mukaan ihan vauvasta alkaen. Vaikka alussa lapsi rajoittaa toimia jossain määrin niin ennen pitkää osat vaihtuvat ja siinä kaaressa on hieno olla mukana.
Lapset voivat painella uskomattomia matkoja, kun sille päälle sattuvat. Meno on paljon kiinni tunnelmasta ja siksi sen vaalimiseen kannattaa panostaa ja pitää se mielessä koko ajan. Vaikka uhkaus, kiristys ja lahjonta on usein käytetty ja ehkä tehokaskin menetelmä, vain lahjonta on ainakin ulkoilmassa suositeltavaa, jotta lupaava ulkoilmailu ei tyssää alkuunsa. Mutta lahjontaa sitten senkin edestä eli aina pitää olla helposti saatavilla kuivahedelmää tai muuta herkkua. Vuorilla patikoidessa hämmästyttävänkin hyvin toimi korkeusmittariin sidottu herkkunappulatauko. Eli esim. 25 korkeusmetrin välein sai kuivahedelmää ja välillä nähtiin vuorijuoksua, jotta seuraava nappulatauko tulisi nopeammin.
Varusteet on syytä olla kohdallaan ja väärillä valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Sade ja tuuli tuntuvat lapsesta vähintään yhtä ikävältä kuin aikuisesta ja hyvällä hupulla varustettu takki on käyttökelpoinen monessa touhussa. Aika monen suomalaisen hiihtointo on tapettu lapsena tai nuorena lipsuvilla suksilla. Mikäli sukset vain sutivat ja ylisuuret monot hölskyvät, saattaa seuraavana päivänä olla vaikea motivoida ladulle ja ennen pitkää hiihto jää tyystin. Varusteissa ei siis kannata nuukailla, tori.fi:stä ja sporttidivareista löytyy kyllä säälliseen hintaan hyvä varusteita.
Aina on hyvä olla varasuunnitelma ja mieluummin useampi, jos asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla. Juniori ei jaksakaan kävellä oletetulla tavalla, sää voi muuttua surkeaksi, joku tulla kipeäksi jne.
Last-but-not-least: jos toivotte saavanne lapsesta reissukaverin niin ottakaa reissuillenne mukaan ihan vauvasta alkaen. Vaikka alussa lapsi rajoittaa toimia jossain määrin niin ennen pitkää osat vaihtuvat ja siinä kaaressa on hieno olla mukana.