Kalasääsken historia
Kun äidinkielen opettaja Pirkko R. kauan sitten 80-luvulla peräsi seitsenluokkalaisilta tulevaisuuden toiveita, kertoi eräs nuori mies toiveekseen mökin Ahvenanmaalla. Niin syvän vaikutuksen olivat saariston maisemat tehneet, kun niitä oli katsonut ohilipuneen Viking Linen kannelta jokakesäisillä matkoilla Etelä-Norjaan. Haihattelu loppui nopeasti, koska Pirkko tiesi kertoa, ettei mökkisuunnitelma onnistu, ellei asu vakituisesti Ahvenanmaalla. Se siitä sitten.
Unohduksiin painunut toive heräsi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin syksyisellä melontaretkellä Etelä-Konnevedellä, mäntyjä kasvavien kalliosaarten keskellä. Etuovi.com-sivustolle muiden perheenjäsenten tietämättä tallennettu mökkihälytin alkoi pukata ilmoituksia, mutta yksikään niistä ei ollut toiveiden mökki. Ei, ei, eikä tämäkään. Kunnes kesäkuussa 2022 tärppäsi: kaunis maisema, ympärillä yksityistä luonnonsuojelualuetta, mökki kunnostettavissa eikä hintakaan kohtuuton. Täydellisessä kesäsäässä tehdyn tiedustelumelonnan jälkeen vaimokin oli myyty. Ensi-innostusta seurasi nuiva realismi: vaikka tämä on meidän mielestämme täydellinen, ajatteleeko kukaan muu samoin? Perheen nuorisokaan ei nähnyt hankkeessa liiemmälti järkeä. Siitäkin huolimatta kaupat tehtiin paitsi mökistä, myös moottoriveneestä, sillä laiturilaudat ja monet kunnostustarvikkeet eivät mitenkään mahdu kajakkeihin. Moottoriveneilystä meillä ei ollut kokemusta ja opettelimmekin taidon ns. venäläinen uimakoulu -menetelmällä. Vielä emme ole karilla käyneet.
Loppukesästä 2022 veneilimme saareen monena viikonloppuna huolto- ja rakennusreissulle ennen kuin uskaltauduimme laittamaan mökin vuokralle.
Meihin seutu teki nopeasti lähtemättömän vaikutuksen: paratiisinomainen paikka omassa rauhassaan, lähikosketus luontoon ja säähän sekä joka suunnassa vastassa vesi ja avara järvimaisema. Jäimmekin jännityksellä odottamaan, löytääkö tänne kukaan ja herättääkö mökkimme samanlaisia tuntemuksia muissakin.
Vähitellen alkoi ruokahalu kasvaa ja edellisen isomman rakentamisen eli Äkäslompolon Napakettu-mökin muistot hälvenemään. Niinpä vuoden 2024 kesällä saattoivat tarkkasilmäisimmät havaita hirsiläjienn seilaavan pitkin Etelä-Konnevettä neitokaisten ohjauksessa. Ensin oli tehty pilarit kalliolle ja sitten pilareille kasautuivat hirsisauna ja tupa, katolle norjalaistyyliin viherkatto. Saarirakentamisessa on omat haasteensa kuljetuksineen, mutta eipähän tarvinnut miettiä, häiriintyvätkö naapurit rakentamisesta puolen yön jälkeenkään, koska tuolla saa nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä. Aika pitkälle saatiin valmiiksikin, mutta kesälle -25 jäi viimeistelyjä, kunnes päästiin ensi löylyihin.
Kaivoa oltiin myös kauan haikailtu, vaikka vettä on ympärillä. Sopivia lauttoja ei ollut kaivinkoneen kuljetukseen tarjolla, joten ryhdyimme itse kaivinkoneiksi. Betonirenkaat vedettiin osin hiihtäen Mäkäräniemestä 5 km päästä, loput toi mönkkärimiehet, kun olosuhteet menivät hankaliksi. Itse kaivaminen meni hiekassa helposti, savessa surkeammin, mutta valmista tuli ja nyt ei tartte vieraidenkaan miettiä vesihuoltoa. Mutta sisään asti vesi ei (toivottavasti) tule ilman ämpärillä kantoa: liikunta tekee hyvää!
Unohduksiin painunut toive heräsi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin syksyisellä melontaretkellä Etelä-Konnevedellä, mäntyjä kasvavien kalliosaarten keskellä. Etuovi.com-sivustolle muiden perheenjäsenten tietämättä tallennettu mökkihälytin alkoi pukata ilmoituksia, mutta yksikään niistä ei ollut toiveiden mökki. Ei, ei, eikä tämäkään. Kunnes kesäkuussa 2022 tärppäsi: kaunis maisema, ympärillä yksityistä luonnonsuojelualuetta, mökki kunnostettavissa eikä hintakaan kohtuuton. Täydellisessä kesäsäässä tehdyn tiedustelumelonnan jälkeen vaimokin oli myyty. Ensi-innostusta seurasi nuiva realismi: vaikka tämä on meidän mielestämme täydellinen, ajatteleeko kukaan muu samoin? Perheen nuorisokaan ei nähnyt hankkeessa liiemmälti järkeä. Siitäkin huolimatta kaupat tehtiin paitsi mökistä, myös moottoriveneestä, sillä laiturilaudat ja monet kunnostustarvikkeet eivät mitenkään mahdu kajakkeihin. Moottoriveneilystä meillä ei ollut kokemusta ja opettelimmekin taidon ns. venäläinen uimakoulu -menetelmällä. Vielä emme ole karilla käyneet.
Loppukesästä 2022 veneilimme saareen monena viikonloppuna huolto- ja rakennusreissulle ennen kuin uskaltauduimme laittamaan mökin vuokralle.
Meihin seutu teki nopeasti lähtemättömän vaikutuksen: paratiisinomainen paikka omassa rauhassaan, lähikosketus luontoon ja säähän sekä joka suunnassa vastassa vesi ja avara järvimaisema. Jäimmekin jännityksellä odottamaan, löytääkö tänne kukaan ja herättääkö mökkimme samanlaisia tuntemuksia muissakin.
Vähitellen alkoi ruokahalu kasvaa ja edellisen isomman rakentamisen eli Äkäslompolon Napakettu-mökin muistot hälvenemään. Niinpä vuoden 2024 kesällä saattoivat tarkkasilmäisimmät havaita hirsiläjienn seilaavan pitkin Etelä-Konnevettä neitokaisten ohjauksessa. Ensin oli tehty pilarit kalliolle ja sitten pilareille kasautuivat hirsisauna ja tupa, katolle norjalaistyyliin viherkatto. Saarirakentamisessa on omat haasteensa kuljetuksineen, mutta eipähän tarvinnut miettiä, häiriintyvätkö naapurit rakentamisesta puolen yön jälkeenkään, koska tuolla saa nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä. Aika pitkälle saatiin valmiiksikin, mutta kesälle -25 jäi viimeistelyjä, kunnes päästiin ensi löylyihin.
Kaivoa oltiin myös kauan haikailtu, vaikka vettä on ympärillä. Sopivia lauttoja ei ollut kaivinkoneen kuljetukseen tarjolla, joten ryhdyimme itse kaivinkoneiksi. Betonirenkaat vedettiin osin hiihtäen Mäkäräniemestä 5 km päästä, loput toi mönkkärimiehet, kun olosuhteet menivät hankaliksi. Itse kaivaminen meni hiekassa helposti, savessa surkeammin, mutta valmista tuli ja nyt ei tartte vieraidenkaan miettiä vesihuoltoa. Mutta sisään asti vesi ei (toivottavasti) tule ilman ämpärillä kantoa: liikunta tekee hyvää!