Kalasääsken historia
Kun äidinkielen opettaja Pirkko R. kauan sitten 80-luvulla peräsi seitsenluokkalaisilta tulevaisuuden toiveita, kertoi eräs nuori mies toiveekseen mökin Ahvenanmaalla. Niin syvän vaikutuksen olivat saariston maisemat tehneet, kun niitä oli katsonut ohilipuneen Viking Linen kannelta jokakesäisillä matkoilla Etelä-Norjaan. Haihattelu loppui nopeasti, koska Pirkko tiesi kertoa, ettei mökkisuunnitelma onnistu, ellei asu vakituisesti Ahvenanmaalla. Se siitä sitten.
Unohduksiin painunut toive heräsi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin syksyisellä melontaretkellä Etelä-Konnevedellä, mäntyjä kasvavien kalliosaarten keskellä. Etuovi.com-sivustolle muiden perheenjäsenten tietämättä tallennettu mökkihälytin alkoi pukata ilmoituksia, mutta yksikään niistä ei ollut toiveiden mökki. Ei, ei, eikä tämäkään. Kunnes kesäkuussa 2022 tärppäsi: kaunis maisema, ympärillä yksityistä luonnonsuojelualuetta, mökki kunnostettavissa eikä hintakaan kohtuuton. Täydellisessä kesäsäässä tehdyn tiedustelumelonnan jälkeen vaimokin oli myyty. Ensi-innostusta seurasi nuiva realismi: vaikka tämä on meidän mielestämme täydellinen, ajatteleeko kukaan muu samoin? Nuorisokaan ei nähnyt hankkeessa liiemmälti järkeä. Siitäkin huolimatta kaupat tehtiin paitsi mökistä, myös moottoriveneestä, sillä laiturilaudat ja monet kunnostustarvikkeet eivät mitenkään mahdu kajakkeihin. Moottoriveneilystä meillä ei ollut kokemusta ja opettelimmekin taidon ns. venäläinen uimakoulu -menetelmällä. Vielä emme ole karilla käyneet.
Loppukesästä 2022 veneilimme saareen monena viikonloppuna huolto- ja rakennusreissulle ennen kuin uskaltauduimme laittamaan mökin vuokralle. Se on yhä askeettinen ja mielessä on monenlaisia parannuksia, joita ensi kesään mennessä olisi hyvä saada tehdyksi.
Meihin seutu teki nopeasti lähtemättömän vaikutuksen: paratiisinomainen paikka omassa rauhassaan, joka suunnassa vastassa vesi ja avara järvimaisema. Jäämmekin jännityksellä odottamaan, löytääkö tänne kukaan ja herättääkö mökkimme samanlaisia tuntemuksia muissakin.
Unohduksiin painunut toive heräsi henkiin vuosikymmeniä myöhemmin syksyisellä melontaretkellä Etelä-Konnevedellä, mäntyjä kasvavien kalliosaarten keskellä. Etuovi.com-sivustolle muiden perheenjäsenten tietämättä tallennettu mökkihälytin alkoi pukata ilmoituksia, mutta yksikään niistä ei ollut toiveiden mökki. Ei, ei, eikä tämäkään. Kunnes kesäkuussa 2022 tärppäsi: kaunis maisema, ympärillä yksityistä luonnonsuojelualuetta, mökki kunnostettavissa eikä hintakaan kohtuuton. Täydellisessä kesäsäässä tehdyn tiedustelumelonnan jälkeen vaimokin oli myyty. Ensi-innostusta seurasi nuiva realismi: vaikka tämä on meidän mielestämme täydellinen, ajatteleeko kukaan muu samoin? Nuorisokaan ei nähnyt hankkeessa liiemmälti järkeä. Siitäkin huolimatta kaupat tehtiin paitsi mökistä, myös moottoriveneestä, sillä laiturilaudat ja monet kunnostustarvikkeet eivät mitenkään mahdu kajakkeihin. Moottoriveneilystä meillä ei ollut kokemusta ja opettelimmekin taidon ns. venäläinen uimakoulu -menetelmällä. Vielä emme ole karilla käyneet.
Loppukesästä 2022 veneilimme saareen monena viikonloppuna huolto- ja rakennusreissulle ennen kuin uskaltauduimme laittamaan mökin vuokralle. Se on yhä askeettinen ja mielessä on monenlaisia parannuksia, joita ensi kesään mennessä olisi hyvä saada tehdyksi.
Meihin seutu teki nopeasti lähtemättömän vaikutuksen: paratiisinomainen paikka omassa rauhassaan, joka suunnassa vastassa vesi ja avara järvimaisema. Jäämmekin jännityksellä odottamaan, löytääkö tänne kukaan ja herättääkö mökkimme samanlaisia tuntemuksia muissakin.
