Suunnista

• Hyödynnä karttaa ja kompassia, ne toimivat aina. Ja usko sitä kompassia! Pahin suunnistusmoka tapahtui, kun oli täydellinen näkyvyys, ihan helppo maasto, toisella oli kartta ja toisella kompassi, vaikka jokaisella pitäisi olla molemmat saatavilla. Juurikaan kumpaakaan ei suuremmin katsottu ja kun kompassia satuttiin vilkaisemaan niin "ei se taida ihan oikein näyttää". Kompassia kohtaan oli epäluuloa, koska dementia-unohduksessa oli ostettu kaupan paras ja ainoa kompassi, jossa ei takuusti lukenut Silva tai Suunto), mutta näytti kun tarpeeksi kauan malttoi odottaa suurin piirtein suunnankin. Sitten kun vihdoin katsottiin kunnolla niin maisema ja kartta ei täsmää, no ei täsmännyt ei, kun oltiin käännytty yhtä tunturia liian aikaisin. 
• Pysy kartalla, vaikka kulkisit merkittyä reittiä. Kartanluku tekee retkeilystä myös mielenkiintoisemman. Ja pystyt vastaantulijalle vastaamaan, missä ollaan, kun joku sitä kuitenkin kysyy. No ehkei Suomessa kysytä, mutta muualla, mikä tosin ei tarkoita, että me oltaisiin sen parempia suunnistajia.
• GPS on hyödyllinen, mutta muista varaparistot.​ Toiset ovat parempia suunnistamaan kuin toiset, mutta jos muistatte ex-maailmanmestari Liisa Veijalaisen ja hänen miehensä eksymistapauksen niin voinee suhteellisen varmasti todeta, että niin pätevää suunnistajaa ei olekaan, etteikö GPS lisää talvituntureilla liikkuvan turvallisuutta. Ja sellainen GPS, jota voi käyttää hanskat kädessä, koska -20C ja 20 m/s yhdistelmä vie nopeasti sormilta toimintakyvyn ja sitä myöten myös mm. suunnistuskyvyn.​