Varustaudu riittävästi.

• Talviretkellä tarvitset yöpymiseen minimissään tuulipussin, makuualustan, makuupussin ja lapion.  Lapiolla voi kaivaa suojakuopan tai lumiluolan, jos on lunta, aina ei ole. Tuulipussi voi pelastaa hengen tällaisessakin tilanteessa. Nuorina opiskelijajolppeina meillä oli ikimuistoinen Haltilla käynti kevättalvella 90-luvulla paljon ennen ultralight&grammanviilaus-buumia. Reissu toteutettiin minimivarustuksella erilaisissa lumikuopissa yöpyen. Jokaisella kolmella jepellä oli noin 30 litran reput, johon ei juuri mitään mahtunut, mutta ei meillä juuri mitään ollutkaan paitsi nälkä.
  • Lapiolla se kaivaminen käy helpommin kuin käsin. 80-luvun Gore-tex mainoksessa kerrottiin Etelämantereen retkikunnasta, jossa henkilö oli yöllä mennyt ulos ja lumimyrskyssä eksynyt teltasta. Oli sitten kaivautunut goretexeissään kieppiin ja selvinnyt hengissä. Aina lumi ei ole suosiollista tuolle. Opiskeluaikana harrastettiin enemmänkin lumiluolissa yöpymistä. Kerran, kun oltiin kaiveltu jo aika monta tuntia, lumi vain muuttui yhä kovemmaksi siten, että jopa armeijan senaikainen, silkkaa paksua terästä oleva lapio sai siipeensä ja luolan loppuviimeistely edellytti kirvestä. Oli se hieno, mutta kyllä taisi olla aamun puolella, kun päästiin nukkumaan.
  • Tuulisäkki. Jostain syystä tuulisäkki on Suomessa huonosti tunnettu ja osin aliarvostettu turvaväline talvireissuilla. Norjalaiset ovat paitsi kovia hiihtämään niin tietävät myös avotunturissa ja vuorilla liikkumisesta yhtä jos toista ja Norjan DNT:n näkemys tuulisäkistä: "tuulisäkki on halpa ja kevyt henkivakuutus...", "tuulisäkki on pakollinen varuste talvireissuilla..." Joku voi argumentoida (tällaista olen kuullut suomiretkeilyn ammattilaisiltakin), että tuulisäkki ei olisi tarpeellinen, vaan sen sijaan pystyttää teltan, kaivaa lumikuopan, hakeutuu tuulensuojaiseen paikkaan jne.  Vasta-argumentteina sanoisin:
    • On tilanteita, missä telttaa ei syytä tai toisesta pysty pystyttämään esim. liian ankara myrsky, teltta on hajonnut, olet loukkaantunut jne.
    • Päiväreissulle laaksosta ylös huipulle harva ottaa telttaa mukaan. Alhaalla voi olla "basecamp", jota et halua purkaa tai et halua 1 km nousuun ylimääräistä 5 kg:ta tai et halua laskea ylimääräiset 5 kg selässä.Rinne voi olla myös niin jyrkkä tai kivikkoinen, että siihen ei telttaa saa pystyyn.
    • Voi olla, että ei ole lunta tarpeeksi kuopan kaivamiseksi ja näkyvyys niin heikko, että et voi parempaa paikkaa etsiä.
    • Tuulipussi on myös vallan mainio taukosuoja.
    • Jos liikkuu laakson pohjilla usean hengen monella teltalla varustetussa retkikunnassa, tuulisäkin tuoma lisäturva on varmasti selvästi pienempi, mutta moni meistä liikkuu pienellä sakilla tai jopa yksin ja/tai tekee huipuille päiväreissuja, joilla voi sää muuttua, laskiessa polvi teloutua jne. Tuulipussin ja untuvatakin kanssa repun päällä istuen selviää hengissä kauan vrt. tilanteeseen, että olet täysin tuulen armoilla.
    • Ylläkselläkin, jos lähdemme esim. Lainiolle laskemaan, saatamme ottaa kelistä riippuen tuulisäkin mukaan (kuuluu muuten Napakettu-mökkimme varustukseen, jota saa lainata), vaikka tuolla apu on lähellä. Mutta jos kovassa tuulessa ja pakkasessa odottaa vaikka tunnin apua hikisenä polvi mäsänä, niin saattaa tulla äitiä ikävä jossain vaiheessa.
• Ota mukaan otsalamppu myös sen vuoksi, että sinut löydetään helpommin, pimeydessä pienikin tuikku näkyy kauas. Ja varapatterit myös eikä varalamppukaan ainakaan koko seurueella ole turhuutta. 
• Ota mukaan ensiapuvälineet, joilla voit auttaa itseäsi ja muita. 
• Jos menet vyöryalttiille alueelle, pidä mukanasi lumivyörypiippari, sondi ja lapio. Ja piipparia on myös osattava käyttää, ei siitä muuten ole mitään hyötyä eli käytännössä pitää treenatakseen palata lapsuuden aikaisiin aarteenetsintäleikkeihin sillä erotuksella, että aarre on piippari, joka pitää nopeasti löytää.
• Opettele käyttämään varusteitasi ja testaa niiden toimivuus ennen reissua mielellään vastaavissa olosuhteissa, jos et ole aiemmin käyttänyt. Ostin ensimmäisen bensakeittimeni, MSR XGK II:n 90-luvun puolessa välissä. Olin käyttänyt kaverin vastaavaa, joskin omani oli kuuminta hottia eli vasta markkinoille tullut "Shaker jet", jossa bensasuuttimen putsaukseen oli kehitetty ravistamalla liikkuva (painollinen) neula. Jopa testasin uuden keittimen toimivuuden ennen reissua niissä olosuhteissa, mitä oli tarjolla (nollakeliä). Seuraava kerta oli Sarekissa eka ilta, kun oli noustu Suorvan padolta ylös ja pakkasta varmaankin parikymmentä. Ja keitin ei vaan toimi kunnolla, savuttaa ja alkoi näyttää siltä, että lumet jää sulattamatta ja ruuat tekemättä. Aikani turattuani en keksinyt muuta kuin ottaa tuon hienon "Shaker"-keksinnön pois polttimesta ja voila, keitin alkoi toimia niin kuin kuuluukin. Ja on toiminut sen jälkeen melkein 30 vuotta, äärivarma peli talvireissuille. Taisin jostain lukea, että Shaker-mallin keittimessä oli joku suunnitteluvirhe.
• Keittely talvella on yksi riskitoiminto. Vaikka moni keittelee sisäteltan sisällä keittolaatikoissa ja saa samalla telttaakin lämmitettyä, niin luontainen varovaisuus on jättänyt keittelyn meillä joko vallan ulos tai absidiin. Meillä perussotaratsu talvella on Hillebergiin Keron GT, jolloin absidissa on tilaa keitellä ja kun kaivaa sopivan kuopan niin ergonomiakin on tällaiselle vain hieman rautatiekiskoa notkeammalle kaverille ok. Bensakeittimen sytytyksessä esilämmityksineen on silti hyvä olla tarkkana ja omaan proseduuriin kuuluu se, että (ohuen vanerin päällä) olevaa keitintä sytyttäessä lumilapio on käden ulottuvilla ja heti, kun polttimen olen sytyttänyt, pitelen lapiota liekin ja katon välissä niin, että vaikka jotain roihahtaisi (näin ei ole isommassa mittakaavassa ikinä käynyt), lapio blokkaa liekkiä.
  • Häkä on riski, joka on syytä huomioida aivan erityisesti, jos polttelee sisäteltan suljetussa miljöössä. Uni on pitkän päivän jälkeen helposti muutenkin tuloillaan ja häkän vaikutus saattaa mennä perusuneliaisuuden piikkiin. Tuttavapiirissä on tapaus, jossa vuorilla meinasi käydä huonosti häkän vaikutuksesta, mutta onneksi kaverinsa oli vielä valppaana ja henki ei lähtenyt.
  • Kuumia vesiä käsitellään talvireissuilla paljonkin ja tähän liittyy riski saada kiehuvaa vettä kattilallinen päällensä kuten LJK:n pohjoisnapareissulla. Tuossa tilanteessa Henkun reissun pelasti nopeasti perään lykätty lumi. Eli heti, jos saa kuumaa vettä sormelleen tai laajemmin, lunta iholle salamaakin nopeammin. Ei kannata odottaa, tuntuuko kiehuva vesi  iholla vai ei, kyllä se tuntuu.
• Vaikka känny voi olla suureksi hyödyksi, huomioi, että kuuluvuutta ei ole kaikkialla. Garmin InReach voi olla hyvä sijoitus.
• Jos onnettomuus tapahtuu, soita 112 tai hae apua.