Varaudu ongelmiin myös lyhyillä retkillä.

• Sää voi tunturissa muuttua nopeasti, huomioi vaatetuksessa olosuhteet.
  • Ota se parempi takki, siellä tuulee kuitenkin...Parempi takki on varustettu a) hyvällä ja suojaavalla hupulla b) jos kyseessä on ns. kuoritakki sen on oltava varustettu kainalovetoketjuilla, joiden avulla pystyt pitämään hikeä ja lämpöä aisoissa huomattavasti paremmin kuin ilman niitä. Hien- ja lämmönhallinta on aivan kriittistä talvella eli normaalisti kainalovetskat ovat aina auki, kun liikut ja heti tauolle tultaessa ne laitetaan kiinni.
  • Vaatekerroista makuja lienee monia, mutta meillä on talvella peruslähtökohtana seuraava: villakerrasto ja ko. kerraston paidan alle villainen verkkopaita, lyhyet alushousut kalsareiden alla. Jos on julmasti pakkasta, lisää yksi villakerrasto.
  • Tiukassa vastatuulessa naama ja nenä on saatava suojaan eli villainen kypärähuppu mielellään nenän suojauksella voi olla välttämättömyys joissakin tilanteissa. Ylipäätään pään alueen hyvä lämmönsuojaus on kriittistä.
  • Rukkaset ovat talvella must ja kovempien pakkasten telttareissuille ei ole olemassa liian isoja rukkasia. Rukkasten on oltava myös vuorettomat (=kuoret + erillisiä kerroksia), jotta ne saa kuivattua. Ranteenlämmittimet ja (villa-)kerrastopaidan peukaloreikä auttavat sormia yllättävänkin paljon.
• Ota mukaan ylimääräistä vaatetta ja retken ja olosuhteiden edellyttämät varusteet.
  • Päiväretkivarustus? Sellaiset varusteet, joilla hätätilanteessa selviää yön yli eli: pieni reppu, taukotakki, lumilapio, tuulipussi, mahdollisesti istuinalusta (tosin reppu ajanee saman asian), suunnistusvälineet (kartta, kompassi, GPS (jota voi käyttää hanskat kädessä)), korjausvälineet (rautalanka, gorillateippi,...), varakuorihanskat yhdellä seurueesta mikäli tuuli vie jonkun hanskan, ensiapuvälineet sekä pilli, joka on helposti saatavilla.
    • Meillä käytetään henkilökohtaisia pieniä litteitä vesitiiviitä alumiinirasioita, jotka mahtuvat helposti kuoritakin taskuun ja sisältävät seuraavaa: linkkari, minikompassi, minilamppu, rautalankaa, nippusiteitä, sytytyspaloja, sytkäri, hakaneuloja, tulitikkuja ja vedenputsaustabletteja. Pienenä ja kevyenä se on aina takissa mukana ja noilla selviää aika monesta tilanteesta. Sytkäri ei indikoi tässä tapauksessa nikotiiniriippuvuutta ja harvoin sille on käyttöä ollut, mutta kerran erään norjalaisen tunturituvan munalukko oli jäässä ja tuuli jonkin verran. Sytkärillä lukon sai sujuvasti sulaksi tuulellakin ja auki. Mutta sytkärin noista voi jättää poiskin.
• Ylimääräinen ruoka ja juoma auttaa sinua ja muita, jos retki kestää oletettua kauemmin tai joudut odottamaan apua.
  • Suklaa on kompaktia ja menee useimmille alas tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin olen lukenut väitteen, että suklaa on huonoa retkievästä...eii sitä toki ruisleipänä kannata syödä, mutta suklaa on kyllä ihan perussyötävää myös esim. napareissuilla. Suklaan heikkous on hellekestävyys, mikä on syytä huomioida kesäreissuilla. 
  • Kesällä on aivan liian usein on vesivarat jääneet liian vähäisiksi, kun on lähtenyt jonnekin huippua tavoittelemaan. Kerran kiipesimme mahtavan kauniissa kesäsäässä Romsdalissa  loisteliaalle Torshammarille (siinä vasaran päällä on aika ilmavaa ja maisemat romsdalimaisen huikaisevat, "Norjan kaunein neulahuippu") www.utemagasinet.se/artiklar/20070822/torshammaren-norges-vackraste-tindenal/  ja vesi oli loppu jo ylhäällä. Lähdettiin alas, hiki virtasi,  jäätikön lumen alla ulottumattomissa solisi kuuluvasti vesi, mutta puroa ei missään. Sen sijaan 600-700m alempana pieni järvi kimalteli täynnä raikasta vettä, mutta niin tavoittamattomissa. Raatelevaa, ennen järveä taisi mennä jo hoipertelun puolelle. Eikä tästäkään opittu. 
  • Joskus Norjassa päiväretkellä tuli vastaan joku opiskelijaporukka, joka kysyi, sattuisiko olemaan kuivahedelmää tms. mukana. No meillä paatuneilla sokerirotilla löytyy aina laaja valikoima makeaa ja niin nytkin. Tällä kertaa kuivatut aprikoosit menivät tositarpeeseen, koska ko. sakissa oli jollain diabetes ja unohtunut sopivat eväät matkasta.
  • Hiihtolomalla käytiin vanhemman tyttären kanssa kääntymässä hiihtäen Levillä ja paluumatkalla Pyhäjärven nurkilla saavutettiin joku Leviltä (keskustelujen perusteella) aika ex-tempore  ja kovin vähillä juomilla ja syötävillä Ylläksen suuntaan hiihtämään lähtenyt mieshenkilö. Ko. henkilö toimi fiksusti ja kysyi, sattuisiko meillä olemaan vähän ylimääräistä juotavaa. No meillähän sattui (ja tiesin läheltä talvellakin avoimen puron, mistä saan tarvittaessa lisää) ja tuuppasimme mukaan myös suklaata. Tyttären kanssa hihittelimme (hyihyi!) kohtaamisen jälkeen, että nyt taisi olla ihan totinen tosi kyseessä, kun (murteesta päätellen) pohojalaanen mies pyytää apua. No se oli oikein se.
    
• Ultra-light on kuuminta hottia retkeilyssä, mutta jos se tosi kestäväksi kehuttu ultra-light-mikä-tahansa hajoaa, onko korjaustarvikkeet säästetty pois vai olisiko silti syytä olla mukana.
  
• Meloessa mitoita varustus veden lämpötilan mukaan eikä ilman, vaikka tätä voi olla vaikea mieltää etenkin alkukesän lämpimällä ilmalla. Ja vaihtokamat mukaan just-in-case.
• Eikä tarvitse olla missään extreme-reissulla varautuakseen ongelmiin. Ylläksellä on paikoin pitkä matka tielle, kännykuuluvuuskaan ei ole mikään itsestään selvyys ja talvella saattaa olla hyvinkin kylmä. Joten mieti, mitä teet, jos suksista hajoaa side tai jostain muusta syystä matkan teko merkittävästi hidastuu.