Säästä voimia ja suojaudu ajoissa.

• Sovita vauhti heikoimman mukaan ja pidä ryhmä koossa.
• Muista syödä ja juoda riittävän usein. Kehosi tarvitsee enemmän nestettä kuin mitä janon tunne indikoi. Liian usein käy niin, että "no ei tässä viitsi enää mitään syödä, kun kohtahan me kuitenkin ollaan perillä/telttaa pystyttämässä tms." Ja sitten "perille" pääsyyn voi silti mennä tunteja. Vaikka ei mitään ihmeellistä tapahtuisikaan niin puoliksi koomassa leiriytyminen on tympeää ja juomisen säästäminen tuohon vaiheeseen tietää yöllistä vessakäyntiä. Ja sehän on tunnetusti herkkua, erityisesti tuulessa talvipakkasella. Mutta noissa muutamassa tunnissa voi tulla myös jotain tiukempaa tilannetta, jolloin pitäisi pystyä reippaaseen ja järkevään toimintaan. Kauan sitten viime vuosituhannella lueskelin saksalaisesta vuorikiipeilylehdestä tutkimuksesta, jonka mukaan enin osa onnettomuuksista vuorilla tapahtuu alastultaessa ja yhtenä keskeisenä syynä pidettiin nestehukan aiheuttamaa fyysisen ja henkisen suorituskyvyn alenemaa.
• Suojaudu ennen kuin olet kuluttanut voimasi. Treenaa teltan pystyttämistä riittävästi suotuisissa olosuhteissa niin, että homma käy rukkaset käsissä pahemmassakin kelissä. Jos mahdollista, tee lumilohkareista suojavallia, varaudu tarvittaessa suksien ja sauvojen lisäksi riittävillä lumikiiloilla.
  • Tuulen tuiskuttama pakkaslumi voi myös tunkea ja täyttää absidin lumella ja huomioi tämä yöpuulle mentäessä. Joskus olimme talvimyrskyssä Tarfalan laaksossa Kebnen nurkilla, myrsky hajotti alempana laaksossa olevien telttoja, mutta vanha vuoristosotaratsumme Nortin V25 seisoi uljaasti läpi myrskyn. Mutta aamulla herätessämme absidi oli liki kattoa myöten täynnä pakkaslunta ja niiden tellukenkien kaivelu sieltä lumen alta oli aavistuksen harmittavaa.
• Kova tuuli väsyttää nopeammin. Käytä tuulipussia tai kaivaudu lumeen ajoissa. Tuulipussi leikkaa kovankin tuulen ja toimii sitä paitsi mainiona evästaukosuojana, jonka heikkous on, että sieltä ei malttaisi tulla takaisin tuuleen tauon loputtua. Kovalla tuulella on syytä olla tarkkana, ettei pussi lähde varisten ihmeteltäväksi ja parempi kiinnittää johonkin ellei toinen pidä varmasti tiukasti kiinni toisen keriessä auki/kiinni.
  • "Oikean lumiluolan" (=sisämuodoltaan iglu ja lattiataso korkeampana kuin tulokäytävän katto, jolloin rakenne muodostaa "lämpölukon" pitäen lumiluolan suhteellisen lämpimänä riippumatta ulkolämpötilasta) kaivaminen kestää helposti tuntikausia, on kosteaa puuhaa, mutta on kyllä miellyttävä myös nukkua, ei tunnu tuulet ja kylmyydet missään. Hätätilanteessa tällainen kaivelu voi olla "overkill" varsinkin, jos on väsynyt ja energiat vähissä. Tuulelta suojaa antaa myös suoraan alaspäin kaivettu kuoppa, jonka pystyy kaivamaan suhteellisen nopsaan, mutta edellyttää jotain suojaa pöllyävältä lumelta esim. pressu tai rikkinäinen teltta viritettynä suksien päälle tai sitten tuulipussi. Samoin lumipenkkaan vaakasuuntaan tehty onkalo ajaa samaa asiaa. Helpoiten lumiluolapaikan sopivuuden varmistaminen ja turhan kaivamisen välttäminen käy lumivyörysondilla, jos sellainen on mukana.