Valitse reitti fiksusti

• Joenylitys on kesäaikaan yksi kuumottavimpia juttuja. Leveä kohta on yleensä vähiten vuolain ja toisaalta yläjuoksulla on vähemmän vettä kuin alajuoksulla ja tässä todellakin pätee parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan. Helpossakin kohdassa kivet voivat liikkua ja ne voivat olla teräviä. Sateen jälkeen vettä on enemmän samoin illempana kun aurinko on sulatellut lumia (jos lumia on vielä maastossa).
  • Repun lantiovyön kiinnittämisestä on sääntönä yleensä mainittu se, että lantiovyö on oltava auki. Tästä on kuitenkin vastakkaista näkemystä, ruotsalaisessa Utemagasinetissa oli aikanaan juttu analysoiduista joenylityksessä tapahtuneista kuolemantapauksista ja havainnot eivät puoltaneet kiinniolevaa lantiovyötä. Is-toursin pääopas kuuluu "vyö kiinni"-koulukuntaan:
    • Miksi lantiovyö auki voi olla vaarallinen? Tämä kannattaa testata itse kuivalla maalla seuraavasti: isohko painava reppu selkään, lantiovyö auki ja taivuttaa yläkroppaa eteenpäin siten, että reppu putoaa alaspäin pään yli. Tällöin joutuu tilanteeseen, jossa ei pääse repusta eroon juurikaan millään ja reppu painaa veden alle ja huonosti käy. Lantiovyön ollessa auki reppu myös heiluu enemmän ja vaikuttaa tasapainoon.
    • Lantiovyö kiinni? Vältät edellisen tilanteen ja lisäksi menosi on hieman vakaampaa muutenkin. Mutta toki sinulla on oltava varmuus, että osaat lantiovyön aukaista, vaikka olisit veden alla. Tuossa tilanteessa on kuitenkin paljon aikaa aukaisuun, kunhan et panikoi.
• Riippuen alueesta ja vuodenajasta, mieti, mistä saat todennäköisimmin juotavaa vettä. Jos on tiedossa lähdettä tai sopivaa virtaavaa vettä, reititä itsesi sinne, ellet sitten kuljeta vedenputsaria tai keitä vettä. Kesällä sinileväisillä järvillä meloessa tämä voi olla hankalaakin, ellei uskalle pyytää esim. kesämökkiläisiltä vettä. 
• Liikkuessasi kallioisella, jyrkänteisellä tms alueella huonossa näkyvyydessä (pimeys, lumimyrsky), ole varma reitistäsi ja valitse se turvallisuus edellä. Tai mieluiten: älä liiku ellei ole pakko. Em. olosuhteissa saattaa isokin pudotus jäädä havaitsematta ja toisaalta esim. Norjassa 1:100000 kartalla suunnistaessa 50 metrin jyrkännettä ei kartalta edes huomaa. Ja kun fataali pudotus ei vaadi kuin muutaman metrin niin riskiä ei kannata suotta ottaa.
• Fiksu reitinvalinta on tärkein tapa välttää lumivyöry.
  • Onko rinne, minkä vaikutuspiirissä liikut 25-45 astetta? Jos kyllä, ole erityisen varovainen, tosin alle 30 asteen rinteessä on useimmiten turvallista eli me heikommat laskutaidot omaavat suksijat olemme useimmiten turvallisilla rinteillä, koska yli 30 astetta ei enää ole leppoisaa liu'uttelua. Ja huomioi, että jos kuljet jyrkkäpiirteisessä laaksossa, jossa ei ole näkyvillä vyöryalttiita lumirinteitä (koska rinteet ovat liian jyrkät lumen pysymiseen), voi ylempänä näkymättömissä olla isojakin lumilippoja tai vyöryrinteitä.
  • Suoraviivainen päättely reitin valintaan (norjalainen "afterski"-metodi): 
    • Jos vyöryriski 2, voit laskea alle 35 asteen rinteissä.
    • Jos vyöryriski 3, voit laskea alle 30 asteen rinteissä.
    • Jos vyöryriski 4, voit laskea alle 25 asteen rinteissä.
    • Norjassa voit etsiä sopivia laskurinteitä tai reittejä rinteiden jyrkkyyden mukaan ut.no-sivuston kartasta valitsemalla kartan tasoista bratthetskart:n, joka väreillä indikoi lumivyöryjen kannalta riskialttiita maastoja.
  • Vaikka "varsinaiset" lumivyöryrinteet olisivat lumesta tyhjät, vuoren syrjillä on aina "rännejä" , jotka toimivat eräänlaisina likaviemäreinä kesälläkin keräten liikkeelle lähteneet kivet ja lumet ja ohjaten ne alas laaksoon. Näiden viemäreiden aktiviteetti lisääntyy päivän edetessä, kun aurinko sulattaa lunta ja jäätä ja kivet pääsevät liikkeelle.  Tällaiset ovat potentiaalisia vaaranpaikkoja ja älä jää ainakaan taukoilemaan tällaiseen ränniin. Hyvin tunnettu esimerkki on Mt Blancin perusreitillä oleva Gouter Couloir, jossa säännöllisesti kuolee ihmisiä kivien iskemänä. Tuollainen kannattaa ylittää aamuyöllä ennen kuin kivet herkeävät lämpötilan kohotessa yli 0-asteen liikkeelle. Ilmastomuutoksen myötä tuo on kuulemma tullut yhä hankalammaksi, onneksi omat Gouter kuluaarin ylitykset tapahtuivat 90-luvulla.
• Huomioi, että vyöry voi tapahtua pienessäkin rinteessä tai törmässä, jonka korkeus on 5 metriä ja jyrkkyys 30 astetta. Eli kotoisalla soramontullakin tämä voi tapahtua, ei tarvitse aina mennä merta edemmäs kalaan. 
• Vaikka itse menet tasaisella, vyöry voi laueta yläpuoleltasi.
• Vyöry voi edetä 3x niin kauas kuin on rinteen tai törmän korkeus.
• Vältä "maastoansoja" kuten ahtaita laaksoja, kuruja, rännejä ja mieti aina, mitä tuollaisessa kohdassa tapahtuu vyörytilanteessa.
• Lumivyöryn synnylle maaston ohella tärkeä tekijä sekä sää tällä hetkellä, sää viime päivinä mutta myös sää kuluneen talvenn aikana. Viime päivien lumivyöryriskiin kohottavasti vaikuttavat lumisateen ohella myös kova tuuli sekä isot lämpötilan vaihtelut. Jos lunta on tullut lyhyessä ajassa paljon, jo maalaisjärki sanonee, että vyöryriski kasvaa selvästi. Voimakas tuuli voi kasata lumilaattoja ja -lippoja, jotka voivat kerkeästi sännätä kohti laaksoa.  Lämpötilan nousu, kova auringonpaiste ja/tai vesisade suurentaa myös riskiä. Kuluneen talven erilaiset ilmiöt ml. äkillinen kylmeneminen voi muodostaa lumeen välipintoja, jotka heikentävät lumikerrosten välistä sidosta ja altistavat näin lumivyörylle. 
  
• Jos kuitenkin joudut etenemään potentiaalisella vyöryalueella, valitse reitti siten, että vyöry ei liiskaa sinua kallioon tai puihin tai heitä alas jostain jyrkänteeltä. Minimoi aika vyöryriskisimmällä kohdalla ja menkää siitä yksi kerrallaan siten, että muut odottavat turvallisella kohdilla.
• Talvella ole tarkkana paitsi joilla ja vesistöjen virtapaikoissa myös järvellä esim. laskujokien tienoilla, salmissa tai säännöstellyillä altailla etenkin Norjassa. Järvellä voi olla uveavantoja, joista itsellä ei ole liiemmin kokemusta, mutta näistä varoitetaan esim. Inarijärven osalta, vaikka jäätä siellä muuten voi olla hyvinkin paksusti.
• Huomioi lumilipat, kun etenet heikossa näkyvyydessä. Niitä muodostuu etenkin puronotkoihin ja -laaksoihin tyypillisen tuulensuunnan puolelle, oman tuntuman mukaan usein etelä...länsirinteelle. Lippaa voi olla heikossa näkyvyydessä mahdotonta havaita ja tämä riski syytä tiedostaa erityisesti yksin liikkuessa.
  • Sarekissa laskin ahkio perässäni loivaan purolaaksoon muutaman sadan metrin näkyvyydellä, mutta tosi heikon kontrastin olosuhteissa. Täysin yllättäen löysin itseni rähmälläni maasta, ahkio edelleen kiltisti perässä; olin laskenut alas 1.5 metriä korkealta lumilipalta alas ja päätynyt siitä ehkä kolmen metrin päähän. Ihme kyllä mies ja kalusto olivat täysin ehjiä, mikä ei todellakaan ollut tuossa enää itsestään selvyys. Analysoimme pojan kanssa tilannetta paikan päällä, että olisiko tämä ollut jotenkin vältettävissä. Emme keksineet keksineet, mitä olisi voinut tehdä toisin. Aina toki voi mennä hiljaa tai pysähtyä kokonaan, mutta keli ei ollut vielä niin huono. Mutta esimerkki siitä, ettei tartte olla yltiöpäisen heikot olosuhteet, kun voi laskea siinä määrin korkealta lipalta alas, että teloo itsensä tai kalustonsa tai todennäköisemmin ehkä molemmat. Jos tuossa tilanteessa olisi vetänyt jotain muutaman kymmenen kilon naruahkiota (eikä Fjellpulkenia kiinteillä aisoilla) niin selkänikama tai useampi olisi varmaan murtunut, kun ahkio olisi pamahtanut päälle.  Ei niin pahaa jottei jotain hyvääkin; siinä itseäni kokoessani poika totesi, että joku lintu tuli katsomaan: tunturihaukka oli tullut toivorikkaasti tarkastamaan, olisiko tullut syötävää, mutta ei tällä kertaa;)
• Jos päivän eteneminen venyy tai uhkaa venyä pimeän puolelle, valitse reitti, missä kulku helpointa ja riskit pienimmät yön pimeydessä.
• Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan pätee monessa tilanteessa. Jyrkkä rinne alaspäin on sekä kuluttavampi koiville että riskaabelimpi luille etenkin, jos rinteessä vielä on irtokiviä tai lipeviä kohtia. Mikrotasolla riskejä ovat (erityisesti alaspäin tullessa) kahden kiven välinen kapeneva ahtauma, johon kenkä saattaa kiilautua kiinni muun kropan jatkaessa kohti laaksonpohjaa. Toinen riskin paikka on kivikoissa olevien lumilaikkualueiden reunamat, joissa lumi ei enää kanna ja jalka saattaa painua läpi isoonkin koloon. Syytä toivoa, että polvi pysyy tuossa ehjänä.