Tietoja hiihto-. maastopyöräily- ym. reiteistä sekä laskettelurinteistä löytyy www.yllas.fi
Tässä kuitenkin joitakin mahdollisia käyntikohteita:
Kesänkitunturi. Kesänkitunturille kannattaa nousta Pirunkurun kautta. Ennen Pirunkurun nousua voi evästellä Kesänkijärven laavulla. Kesängin etelähuipulta on hyvät näkymät joka suuntaan. Pohjoisen suuntaan katsellessa voi kiitellä mielessään, ettei Kesängin pohjoishuipun alle tullut 60-luvulla uraanikaivosta tehtyjen koeporausten innoittamana. Tahkokurun kodalla on hyvä säänsuojainen taukopaikka, jos haluaa kiertää hieman pidemmän mutta myös loivemman paluureitin. Talvella Kesängillä voi jyrkemmillä rinteillä tulla lumivyöryjä, mutta etelähuipun luoteispuolella on mukavaa vyöryturvallista rinnettä laskettavaksi. Sopivalla reitinvalinnalla viimeisen laskun voi tehdä metsän halki Napaketun pihalle.
Varkaankuru. Varkaankurun luontopolulle mennään usein luontokeskus Kellokkaan kautta, mutta mikään ei estä lähtemästä Kesänkijärven suunnasta Varkaanojaa seuraillen. Samalla retkellä kannattaa käväistä Kellostapulin päällä. Talvella Kellostapulin jyrkemmillä rinteillä on vyöryriski, jolloin on syytä tietää, mitä tekee.
Kukastunturi on ollut meidän perheen talvisuosikki. Laelta on hienot näkymät, pieniä, mutta vankkoja mäntyjä välillä valtaisine lumikuormineen laella ja piiiitkä alamäki laskettavaksi, jos laskee etelän suuntaan (Kotamajan lasku ei ole yhtä houkutteleva, mieluummin Kotamajan kautta ylös).
Lainiotunturi on mukava kohde sekä kesällä että talvella. Kumma kyllä, siellä emme koskaan ole nähneet ketään, vaikka aika monia kertoja on käyty. Kesällä voi ajaa pyörällä Hangaskurun kodan nurkille ja kävellä siitä ylös. Vaikka polkua ei ole, on maasto huipulle asti helppokulkuista. Talvella Hangaskurulta saattaa mennä nousujälkiä, mutta ilman niitäkin pääsee kohtuullisen helposti puurajan yläpuolelle ja huipulle. Huipulta alas Hangaskurun suuntaan on mukavaa laskea, jos ei ole häijyä korppuhankea.
Aakenustunturi. Idän suunnalla kohoaa vain hieman nälkävuotta lyhyempi Aakenustunturi, josta on hienot näkymät Ylläksen suuntaan. Aakenustunturin jatkeena oleva Totovaaran Haavepalo on mainio hiihtolenkin kohde näkymineen ja mahdollista taukoa avittaa kota. Pitemmän matkan hiihtäjälle Aakenuksen kierto on ns. välttämättömyys, jos haluaa säilyttää uskottavuutensa kilometrinielijänä.
Kuertunturi on edellisiä matalampi, mutta näkymät eivät ole ollenkaan hassummat sieltäkään. Kuerille on kylästä lyhyt matka ja korkeusmetrejäkään ei tarvitse kovin paljoa nousta.
Vaikka Äkäslompolo näyttäytyy tunturi- ja hiihtokohteena, on tarjolla myös vesistöä. Jos kesällä tulee kaipuu veden äärelle niin näitä kannattaa katsastaa:
Kesänkijärvi. Kesänkijärven ympäri on kierrettäväksi muutaman kilometrin mittainen polku. Kierroksen jälkeen voi halutessaan katsoa, miltä näkymät näyttävät (Napaketun) kanootista käsin, jos melonta Kesänkijärvellä kiinnostaa.
Kesänkijoki on alkukesästä melottavissa kanootilla ja myöhemmin vielä esim. packraft:lla. ”Varma” paikka nähdä koskikaroja on lähellä Kesänkijärveä, mutta joskus nähtiin saukkokin. Majava voi myös osua kohdalle.
Äkäslompolo-järven itäpuolen virallinen uimaranta ja Nililahden vähemmän virallinen uimaranta kannattaa pitää hellekeleillä mielessä.
Äkäsjoki. Äkäslompolosta lähtiessä alkupäästään koskisempi ja Hannukaisen liepeiltä tasaisempi joki, jossa aloittelijakin voi meloskella. Paikoin jokirannalla näkyy majavien savotoita ja varmaan jokunen majakin. Loppukesästä joki on yläjuoksulla helposti liian kivinen ainakin kanootille (riippuen toki sateista).
Kuerlinkat. Paikka, jossa kävimme vasta vuosikausien ”yllästelyn” jälkeen, aivan liian myöhään. Kaksi Suomen mittakaavassa hienoa putousta paikoin kallioisen jylhässä miljöössä lyhyen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Saivot. Pakasaivo ja Äkäsaivo ovat vaikuttavia rotkojärviä Äkäslompolon etelä- ja pohjoispuolella vielä kohtuullisen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Tässä kuitenkin joitakin mahdollisia käyntikohteita:
Kesänkitunturi. Kesänkitunturille kannattaa nousta Pirunkurun kautta. Ennen Pirunkurun nousua voi evästellä Kesänkijärven laavulla. Kesängin etelähuipulta on hyvät näkymät joka suuntaan. Pohjoisen suuntaan katsellessa voi kiitellä mielessään, ettei Kesängin pohjoishuipun alle tullut 60-luvulla uraanikaivosta tehtyjen koeporausten innoittamana. Tahkokurun kodalla on hyvä säänsuojainen taukopaikka, jos haluaa kiertää hieman pidemmän mutta myös loivemman paluureitin. Talvella Kesängillä voi jyrkemmillä rinteillä tulla lumivyöryjä, mutta etelähuipun luoteispuolella on mukavaa vyöryturvallista rinnettä laskettavaksi. Sopivalla reitinvalinnalla viimeisen laskun voi tehdä metsän halki Napaketun pihalle.
Varkaankuru. Varkaankurun luontopolulle mennään usein luontokeskus Kellokkaan kautta, mutta mikään ei estä lähtemästä Kesänkijärven suunnasta Varkaanojaa seuraillen. Samalla retkellä kannattaa käväistä Kellostapulin päällä. Talvella Kellostapulin jyrkemmillä rinteillä on vyöryriski, jolloin on syytä tietää, mitä tekee.
Kukastunturi on ollut meidän perheen talvisuosikki. Laelta on hienot näkymät, pieniä, mutta vankkoja mäntyjä välillä valtaisine lumikuormineen laella ja piiiitkä alamäki laskettavaksi, jos laskee etelän suuntaan (Kotamajan lasku ei ole yhtä houkutteleva, mieluummin Kotamajan kautta ylös).
Lainiotunturi on mukava kohde sekä kesällä että talvella. Kumma kyllä, siellä emme koskaan ole nähneet ketään, vaikka aika monia kertoja on käyty. Kesällä voi ajaa pyörällä Hangaskurun kodan nurkille ja kävellä siitä ylös. Vaikka polkua ei ole, on maasto huipulle asti helppokulkuista. Talvella Hangaskurulta saattaa mennä nousujälkiä, mutta ilman niitäkin pääsee kohtuullisen helposti puurajan yläpuolelle ja huipulle. Huipulta alas Hangaskurun suuntaan on mukavaa laskea, jos ei ole häijyä korppuhankea.
Aakenustunturi. Idän suunnalla kohoaa vain hieman nälkävuotta lyhyempi Aakenustunturi, josta on hienot näkymät Ylläksen suuntaan. Aakenustunturin jatkeena oleva Totovaaran Haavepalo on mainio hiihtolenkin kohde näkymineen ja mahdollista taukoa avittaa kota. Pitemmän matkan hiihtäjälle Aakenuksen kierto on ns. välttämättömyys, jos haluaa säilyttää uskottavuutensa kilometrinielijänä.
Kuertunturi on edellisiä matalampi, mutta näkymät eivät ole ollenkaan hassummat sieltäkään. Kuerille on kylästä lyhyt matka ja korkeusmetrejäkään ei tarvitse kovin paljoa nousta.
Vaikka Äkäslompolo näyttäytyy tunturi- ja hiihtokohteena, on tarjolla myös vesistöä. Jos kesällä tulee kaipuu veden äärelle niin näitä kannattaa katsastaa:
Kesänkijärvi. Kesänkijärven ympäri on kierrettäväksi muutaman kilometrin mittainen polku. Kierroksen jälkeen voi halutessaan katsoa, miltä näkymät näyttävät (Napaketun) kanootista käsin, jos melonta Kesänkijärvellä kiinnostaa.
Kesänkijoki on alkukesästä melottavissa kanootilla ja myöhemmin vielä esim. packraft:lla. ”Varma” paikka nähdä koskikaroja on lähellä Kesänkijärveä, mutta joskus nähtiin saukkokin. Majava voi myös osua kohdalle.
Äkäslompolo-järven itäpuolen virallinen uimaranta ja Nililahden vähemmän virallinen uimaranta kannattaa pitää hellekeleillä mielessä.
Äkäsjoki. Äkäslompolosta lähtiessä alkupäästään koskisempi ja Hannukaisen liepeiltä tasaisempi joki, jossa aloittelijakin voi meloskella. Paikoin jokirannalla näkyy majavien savotoita ja varmaan jokunen majakin. Loppukesästä joki on yläjuoksulla helposti liian kivinen ainakin kanootille (riippuen toki sateista).
Kuerlinkat. Paikka, jossa kävimme vasta vuosikausien ”yllästelyn” jälkeen, aivan liian myöhään. Kaksi Suomen mittakaavassa hienoa putousta paikoin kallioisen jylhässä miljöössä lyhyen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Saivot. Pakasaivo ja Äkäsaivo ovat vaikuttavia rotkojärviä Äkäslompolon etelä- ja pohjoispuolella vielä kohtuullisen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
|
|
|
|
|
|
