Tietoja hiihto-. maastopyöräily- ym. reiteistä, laskettelurinteistä ja monista muista kohteista löytyy www.yllas.fi
Tässä kuitenkin joitakin mahdollisia käyntikohteita:
Kesänkitunturi. Kesänkitunturille kannattaa nousta Pirunkurun kautta. Ennen Pirunkurun nousua voi evästellä Kesänkijärven laavulla. Kesängin etelähuipulta on hyvät näkymät joka suuntaan. Pohjoisen suuntaan katsellessa voi kiitellä mielessään, ettei Kesängin pohjoishuipun alle tullut 60-luvulla uraanikaivosta tehtyjen koeporausten innoittamana. Tahkokurun kodalla on hyvä säänsuojainen taukopaikka, jos haluaa kiertää hieman pidemmän mutta myös loivemman paluureitin. Talvella Kesängillä voi jyrkemmillä rinteillä tulla lumivyöryjä, mutta etelähuipun luoteispuolella on mukavaa vyöryturvallista rinnettä laskettavaksi. Sopivalla reitinvalinnalla viimeisen laskun voi tehdä metsän halki Napaketun pihalle.
Varkaankuru. Varkaankurun luontopolulle mennään usein luontokeskus Kellokkaan kautta, mutta mikään ei estä lähtemästä Kesänkijärven suunnasta Varkaanojaa seuraillen. Samalla retkellä kannattaa käväistä Kellostapulin päällä. Talvella Kellostapulin jyrkemmillä rinteillä on vyöryriski, jolloin on syytä tietää, mitä tekee.
Kukastunturi on ollut meidän perheen talvisuosikki. Laelta on hienot näkymät, pieniä, mutta vankkoja mäntyjä välillä valtaisine lumikuormineen laella ja piiiitkä alamäki laskettavaksi, jos laskee etelän suuntaan (Kotamajan lasku ei ole yhtä houkutteleva, mieluummin Kotamajan kautta ylös).
Lainiotunturi on mukava kohde sekä kesällä että talvella. Kumma kyllä, siellä emme koskaan ole nähneet ketään, vaikka aika monia kertoja on käyty. Kesällä voi ajaa pyörällä Hangaskurun kodan nurkille ja kävellä siitä ylös. Vaikka polkua ei ole, on maasto huipulle asti helppokulkuista. Talvella Hangaskurulta saattaa mennä nousujälkiä, mutta ilman niitäkin pääsee kohtuullisen helposti puurajan yläpuolelle ja huipulle. Huipulta alas takaisin Hangaskurun suuntaan on mukavaa laskea, jos ei ole häijyä korppuhankea.
Aakenustunturi. Idän suunnalla kohoaa vain hieman nälkävuotta lyhyempi Aakenustunturi, josta on (ainakin aurinkoisella kelillä) loisteliaat näkymät Ylläksen suuntaan. Aakenustunturin jatkeena oleva Totovaaran Haavepalo on mainio hiihtolenkin kohde näkymineen ja mahdollista taukoa avittaa kota. Pitemmän matkan hiihtäjälle Aakenuksen kierto on ns. välttämättömyys, jos haluaa säilyttää uskottavuutensa kilometrinielijänä.Aakenuksen kierrolla mäkiä ei ole kovin montaa, mutta ne harvat eivät ole lyhyimmästä päästä. Nestettä ja syötävää riittävästi mukaan! Taukopaikkoja ei liiemmin ole, lähinnä Aakenuspirtti ja Pyhäjärven pohjoispään aina-niin-kylmä kota. Helpomman lenkin saa, jos oikaisee Pyhäjärven yli, jolloin pääsee hyödyntämään myös päivätupaa.
Kuertunturi on edellisiä matalampi, mutta näkymät eivät ole ollenkaan hassummat sieltäkään. Kuerille on kylästä lyhyt matka ja korkeusmetrejäkään ei tarvitse kovin paljoa nousta.
Peurakaltio on Ylläksen latukahviloiden numero 1. Mukava miljöö, tuoreimmat munkit ja parhaimmat paakelsit. Etäisyys karsii kävijämäärää, mutta paluumatka läntisempää reittiä ja Kukaslompolon jäällä tuntuu piiiitkältä alamäeltä. www.peurakaltio.fi/
Vaikka Äkäslompolo näyttäytyy tunturi- ja hiihtokohteena, on tarjolla myös vesistöä. Jos kesällä tulee kaipuu veden äärelle niin näitä kannattaa katsastaa:
Kesänkijärvi. Kesänkijärven ympäri on kierrettäväksi muutaman kilometrin mittainen polku. Kierroksen jälkeen voi halutessaan katsoa, miltä näkymät näyttävät (Napaketun) kanootista käsin, jos melonta Kesänkijärvellä kiinnostaa. Ja kanootti ja kanoottivermeet ml. kanootinsiirtokärryt (pyörälle ja ilman) löytyvät Napaketusta.
Kesänkijoki on alkukesästä melottavissa kanootilla ja myöhemmin vielä esim. packraft:lla. ”Pomminvarma” paikka nähdä koskikaroja on lähellä Kesänkijärveä sillan ympäristössä, mutta joskus nähtiin saukkokin. Majava voi myös osua kohdalle.
Äkäslompolo-järven itäpuolen virallinen uimaranta ja Nililahden vähemmän virallinen uimaranta kannattaa pitää hellekeleillä mielessä.
Äkäsjoki. Äkäslompolosta lähtiessä alkupäästään koskisempi ja Hannukaisen liepeiltä tasaisempi joki, jossa aloittelijakin voi meloskella. Paikoin jokirannalla näkyy majavien savotoita ja saattaa näkyä mestari itsekin. Loppukesästä joki on yläjuoksulla helposti liian kivinen ainakin kanootille (riippuen toki sateista).
Kuerlinkat. Paikka, jossa kävimme vasta vuosikausien ”yllästelyn” jälkeen, aivan liian myöhään. Kaksi Suomen mittakaavassa hienoa putousta paikoin kallioisen jylhässä miljöössä lyhyen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Saivot. Pakasaivo ja Äkäsaivo ovat vaikuttavia rotkojärviä Äkäslompolon etelä- ja pohjoispuolella vielä kohtuullisen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Aakenusjoki: Omat kokemuksemme toukokuun lopulta korkean veden aikaan: Linkusuvannon ja Kutusuvannon väli on packcraftilla mukavaa, inkkarimelojalta pystyssä pysyminen vaatii jo kokemusta Uujärämän alapuolisella pitemmällä koskella. Kutusuvannon ja Aakenuspirtin välillä sileän veden melontaa. Aakenuspirtiltä alaspäin älä edes yritä inkkarilla kaikkia koskia, ellet halua tosivaikeuksia (kokemusta on, nim. "olisipa pelkkä uiminen riittänyt").
Merta edemmäs kalaan?
Pallastunturi. Kun taivas on sininen ja tuuli loistaa poissaolollaan, Taivaskero on paikka, jonka ympärillä riittää avaruutta. Auton hotellin pihalle, kipaisu ylös, eväät esiin ja kiireetöntä maisemien katselua. Niitä riittää joka suuntaan.
Punainen hiekka. Pallasjärven eteläosan hiekkaranta on kutsuva kesähelteillä, kutsun tosin kuulee nykyään jo moni muukin eli varaudu väkeen.
Vaellus? Hetta-Pallas on klassikko kesällä ja talvella. Sopii aloittelijallekin, mutta hc-kulkijallekin maisemat ovat edelleen aina yhtä hienot.Pallas-Ylläs on vähemmän hieno, mutta oma viehätyksensä tuollakin välillä on, ainakin talvella, tosin varaudu tekemään tuolloin omat latusi.
Salaisuus
Hangaskurun laavu (kota). Hangaskurun laavu? Salaisuus, häh?? Talvella, kun väki on jo kaikonnut laduilta saunomaan ja pimeys huutaa Petzl:a, mutta tähdet ja revontulet tekevät ranskalaisinsinöörien taidonnäytteen tarpeettomaksi, on aika suunnata Hangaskurun laavulle. Tulitikut taskussa, nuotioeväät ja puukko mukana, Hangaskurun laavu on vain niin mukava paikka, jossa illalla harvoin on ketään (ehkä tämä vinkki olisi pitänyt jättää kirjoittamatta). Laavuaikoihin paikka oli vähemmän kutsuva, mutta nykyinen kota suojaa maiseman silti avautuessa. Tulen ääreltä ei malttaisi kaikota, mutta mökin lämpöihin ei onneksi ole pitkä matka.
Tässä kuitenkin joitakin mahdollisia käyntikohteita:
Kesänkitunturi. Kesänkitunturille kannattaa nousta Pirunkurun kautta. Ennen Pirunkurun nousua voi evästellä Kesänkijärven laavulla. Kesängin etelähuipulta on hyvät näkymät joka suuntaan. Pohjoisen suuntaan katsellessa voi kiitellä mielessään, ettei Kesängin pohjoishuipun alle tullut 60-luvulla uraanikaivosta tehtyjen koeporausten innoittamana. Tahkokurun kodalla on hyvä säänsuojainen taukopaikka, jos haluaa kiertää hieman pidemmän mutta myös loivemman paluureitin. Talvella Kesängillä voi jyrkemmillä rinteillä tulla lumivyöryjä, mutta etelähuipun luoteispuolella on mukavaa vyöryturvallista rinnettä laskettavaksi. Sopivalla reitinvalinnalla viimeisen laskun voi tehdä metsän halki Napaketun pihalle.
Varkaankuru. Varkaankurun luontopolulle mennään usein luontokeskus Kellokkaan kautta, mutta mikään ei estä lähtemästä Kesänkijärven suunnasta Varkaanojaa seuraillen. Samalla retkellä kannattaa käväistä Kellostapulin päällä. Talvella Kellostapulin jyrkemmillä rinteillä on vyöryriski, jolloin on syytä tietää, mitä tekee.
Kukastunturi on ollut meidän perheen talvisuosikki. Laelta on hienot näkymät, pieniä, mutta vankkoja mäntyjä välillä valtaisine lumikuormineen laella ja piiiitkä alamäki laskettavaksi, jos laskee etelän suuntaan (Kotamajan lasku ei ole yhtä houkutteleva, mieluummin Kotamajan kautta ylös).
Lainiotunturi on mukava kohde sekä kesällä että talvella. Kumma kyllä, siellä emme koskaan ole nähneet ketään, vaikka aika monia kertoja on käyty. Kesällä voi ajaa pyörällä Hangaskurun kodan nurkille ja kävellä siitä ylös. Vaikka polkua ei ole, on maasto huipulle asti helppokulkuista. Talvella Hangaskurulta saattaa mennä nousujälkiä, mutta ilman niitäkin pääsee kohtuullisen helposti puurajan yläpuolelle ja huipulle. Huipulta alas takaisin Hangaskurun suuntaan on mukavaa laskea, jos ei ole häijyä korppuhankea.
Aakenustunturi. Idän suunnalla kohoaa vain hieman nälkävuotta lyhyempi Aakenustunturi, josta on (ainakin aurinkoisella kelillä) loisteliaat näkymät Ylläksen suuntaan. Aakenustunturin jatkeena oleva Totovaaran Haavepalo on mainio hiihtolenkin kohde näkymineen ja mahdollista taukoa avittaa kota. Pitemmän matkan hiihtäjälle Aakenuksen kierto on ns. välttämättömyys, jos haluaa säilyttää uskottavuutensa kilometrinielijänä.Aakenuksen kierrolla mäkiä ei ole kovin montaa, mutta ne harvat eivät ole lyhyimmästä päästä. Nestettä ja syötävää riittävästi mukaan! Taukopaikkoja ei liiemmin ole, lähinnä Aakenuspirtti ja Pyhäjärven pohjoispään aina-niin-kylmä kota. Helpomman lenkin saa, jos oikaisee Pyhäjärven yli, jolloin pääsee hyödyntämään myös päivätupaa.
Kuertunturi on edellisiä matalampi, mutta näkymät eivät ole ollenkaan hassummat sieltäkään. Kuerille on kylästä lyhyt matka ja korkeusmetrejäkään ei tarvitse kovin paljoa nousta.
Peurakaltio on Ylläksen latukahviloiden numero 1. Mukava miljöö, tuoreimmat munkit ja parhaimmat paakelsit. Etäisyys karsii kävijämäärää, mutta paluumatka läntisempää reittiä ja Kukaslompolon jäällä tuntuu piiiitkältä alamäeltä. www.peurakaltio.fi/
Vaikka Äkäslompolo näyttäytyy tunturi- ja hiihtokohteena, on tarjolla myös vesistöä. Jos kesällä tulee kaipuu veden äärelle niin näitä kannattaa katsastaa:
Kesänkijärvi. Kesänkijärven ympäri on kierrettäväksi muutaman kilometrin mittainen polku. Kierroksen jälkeen voi halutessaan katsoa, miltä näkymät näyttävät (Napaketun) kanootista käsin, jos melonta Kesänkijärvellä kiinnostaa. Ja kanootti ja kanoottivermeet ml. kanootinsiirtokärryt (pyörälle ja ilman) löytyvät Napaketusta.
Kesänkijoki on alkukesästä melottavissa kanootilla ja myöhemmin vielä esim. packraft:lla. ”Pomminvarma” paikka nähdä koskikaroja on lähellä Kesänkijärveä sillan ympäristössä, mutta joskus nähtiin saukkokin. Majava voi myös osua kohdalle.
Äkäslompolo-järven itäpuolen virallinen uimaranta ja Nililahden vähemmän virallinen uimaranta kannattaa pitää hellekeleillä mielessä.
Äkäsjoki. Äkäslompolosta lähtiessä alkupäästään koskisempi ja Hannukaisen liepeiltä tasaisempi joki, jossa aloittelijakin voi meloskella. Paikoin jokirannalla näkyy majavien savotoita ja saattaa näkyä mestari itsekin. Loppukesästä joki on yläjuoksulla helposti liian kivinen ainakin kanootille (riippuen toki sateista).
Kuerlinkat. Paikka, jossa kävimme vasta vuosikausien ”yllästelyn” jälkeen, aivan liian myöhään. Kaksi Suomen mittakaavassa hienoa putousta paikoin kallioisen jylhässä miljöössä lyhyen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Saivot. Pakasaivo ja Äkäsaivo ovat vaikuttavia rotkojärviä Äkäslompolon etelä- ja pohjoispuolella vielä kohtuullisen pyörämatkan päässä Äkäslompolosta.
Aakenusjoki: Omat kokemuksemme toukokuun lopulta korkean veden aikaan: Linkusuvannon ja Kutusuvannon väli on packcraftilla mukavaa, inkkarimelojalta pystyssä pysyminen vaatii jo kokemusta Uujärämän alapuolisella pitemmällä koskella. Kutusuvannon ja Aakenuspirtin välillä sileän veden melontaa. Aakenuspirtiltä alaspäin älä edes yritä inkkarilla kaikkia koskia, ellet halua tosivaikeuksia (kokemusta on, nim. "olisipa pelkkä uiminen riittänyt").
Merta edemmäs kalaan?
Pallastunturi. Kun taivas on sininen ja tuuli loistaa poissaolollaan, Taivaskero on paikka, jonka ympärillä riittää avaruutta. Auton hotellin pihalle, kipaisu ylös, eväät esiin ja kiireetöntä maisemien katselua. Niitä riittää joka suuntaan.
Punainen hiekka. Pallasjärven eteläosan hiekkaranta on kutsuva kesähelteillä, kutsun tosin kuulee nykyään jo moni muukin eli varaudu väkeen.
Vaellus? Hetta-Pallas on klassikko kesällä ja talvella. Sopii aloittelijallekin, mutta hc-kulkijallekin maisemat ovat edelleen aina yhtä hienot.Pallas-Ylläs on vähemmän hieno, mutta oma viehätyksensä tuollakin välillä on, ainakin talvella, tosin varaudu tekemään tuolloin omat latusi.
Salaisuus
Hangaskurun laavu (kota). Hangaskurun laavu? Salaisuus, häh?? Talvella, kun väki on jo kaikonnut laduilta saunomaan ja pimeys huutaa Petzl:a, mutta tähdet ja revontulet tekevät ranskalaisinsinöörien taidonnäytteen tarpeettomaksi, on aika suunnata Hangaskurun laavulle. Tulitikut taskussa, nuotioeväät ja puukko mukana, Hangaskurun laavu on vain niin mukava paikka, jossa illalla harvoin on ketään (ehkä tämä vinkki olisi pitänyt jättää kirjoittamatta). Laavuaikoihin paikka oli vähemmän kutsuva, mutta nykyinen kota suojaa maiseman silti avautuessa. Tulen ääreltä ei malttaisi kaikota, mutta mökin lämpöihin ei onneksi ole pitkä matka.
|
|
|
|
|
|
